Tyyppi toiminnan takana
Moikka!
Olen Ella Karvinen, kasvatustieteiden maisteri (elinikäinen oppiminen ja kasvatus) ja yrittäjä.
Missioni on edistää nuorten työntekijöiden kiinnittymistä työelämään. On tärkeää, että löydämme jokainen paikkamme työelämässä ja osana yhteiskuntaa.
Päämääräni on, että sekä työnantaja että uusi työntekijä saavat parhaan mahdollisen hyödyn työstä. Onnistunut työn aloitus paitsi säästää resursseja, mahdollistaa uuden tekijän kiinnittymisen työporukkaanne ja organisaationne- se on ensimmäinen ja yksi tärkeimmistä keinoista vaikuttaa siihen, että hän jää teille.
Mistä kaikki siis alkoi?
" Ei tää voi mennä näin!"
"Mun ei tarvii pärjätä yksin"
"Mun ei tarvii pärjätä yksin"
Istuin työpäytäni ääressä ja tunsin ärtymyksen kohisevan korvissa. Tunsin myös häpeää, yksinäisyyttä ja hämmennystä. Mitä teen väärin? Ei tää voi mennä näin!
Niin, olen itsekin ollut opiskelija työelämässä. Olen ollut opiskelija, jonka työkokemukset olisivat voineet olla onnistuneempia. Ja tiedätkö mitä? Eivät nuo kokemukset ole olleet heikkoja siksi, että niin olisi haluttu toimia. Ne ovat heikkoja, sillä nuoren työntekijän roolia ja ohjausta ei oltu ehditty suunnitella huolellisesti. Kivat työpaikat ja työkaverit olivat kädet täynnä kiireistään. Ymmärrän sen!
Resursseja voi kuitenkin käyttää kuvattua optimaalisemminkin, ja samalla vaikutetaan työnantajamielikuvaan myönteisesti.
Autan teitä, jotta voitte onnistua paremmin.
Yhdenkään organisaation maine ei nimittäin ole niin hyvä, että se olisi varaa menettää. Koulutan opiskelijoiden ja nuorten työntekijöiden ohjaajia, jotta jokainen osapuoli saa työstä parhaan mahdollisen hyödyn.
Tehdään työelämä, jossa on paikka jokaiselle!
Keskustelen mielelläni lisää työelämästä ja sen muutoksista- laita vain viestiä, niin katsotaan, mitä keksitään.
"Mun ei tarvii pärjätä yksin"
"Mun ei tarvii pärjätä yksin"
"Mun ei tarvii pärjätä yksin"
Valmistuttuani toimin opettajana toisella asteella.
Opettamisella ja opettajuudella on sydämessäni erityinen paikka. Opettaminen on tärkeää, yhtä arvokkaimmista töistä, mitä meillä on. Se on ihanaa, hauskaa ja opettavaista.
Arvokkaassa työssä on myös kääntöpuolensa: se kuormittaa ja haastaa tekijäänsä. Uusi opettaja kohtaa päivittäin uutta ja läpikäy valtavan muutoksen identiteetissään opettajaksi kasvaessaan.
(Paljastan; minulla kesti aikaa ymmärtää, että opiskelijani näkivät minut aikuisena, eivät osana nuorisoa. Auts!)
Tiedän, mitä tuore opettaja kaipaa ja tiedän, kuinka kuorman alle voi hetkittäin pelätä luhistuvansa.
Tiedän myös, kuinka sortumisvaarasta pääsee turvaan. Minulle on tärkeää, että uudet opettajat jaksavat työssään ja saavat tarvitsemansa tuen, jotta opettajuus nähdään mielekkäänä työnä tulevaisuudessakin.
Pidetään huolta heistä, jotka pitävät huolta.